MLM : Miten syntyi idea ”Marien” kirjoittamiseen ? Ovatko sukusi historiikki, isoäidin vierasmaalaisuus (Pulkovan saksalaisen astronomin tytär Margarete Romberg) ja äitisi, Mary Elise Selinin, lähes satavuotinen taival olleet motivoivia tekijöitä?
A.N: ”Marie” ei kuvaa omaa sukuani, mutta äitini viipurilaisuudesta kehittyi idea kirjoittamiseen, koska Strasbourg ja Viipuri rajakaupunkeina kiehtoivat. Äitini kuului Viipurin erittâin pieneen ruotsinkieliseen vâestöön ja hänen isänsä oli juristi kuten Marien isä. Viipuri oli hyvin kosmopoliittinen kaupunki ja viipurilainen kulttuuri poikkesi suuresti länsisuomalaisesta kulttuurista, jonka äitini sitten Helsinkiin avioituessaan joutui omaksumaan. Halusin kuvata kulttuurien ja kielten rajoilla elävien ihmisten elämää. Venäläisyys, viipurilaisuus, suomenruotsalaisuus ja suomalaisuus Suomessa ja ranskalaisuus ja saksalaisuus Elsassissa trajosivat sopivaa aineistoa
Isoäitini suvun suhteet Saksaan olivat tietysti luonnollisia, mutta isoäitini tarinaan en päässyt tutustumaan henkilökohtaisesti.
Olen käyttänyt suvussani kiertäneitä nimiä vain kirjoittamisen alkuprosessin helpottamiseksi, koska nimien keksiminen henkilöille on melko työlästä. Äitini nimi vääntyi helposti Marie Elise Célineksi. Céline on myös ranskalaisen kirjailijan nimi (juutalaisvastainen, saksanmielinen)
MLM: ”Mariessa” syntyperä, geenit, juuret, kasvatus, sivistys, yhteiskunnallinen asema, naisen asema, vierasmaalaisuus ja ihmisen pienuus Historian kulussa ovat kirjan keskeisiä teemoja. Minkä teeman asettaisit muitten edelle ?
A.N.: Marien luokka-asema on keskeinen, sekä Elsassissa että Suomessa. Marie käyttäytyi ”comme il faut” Elsassissa ja etsi suomalaisia luokkakoodeista.Olen käyttänyt rekvisiittana paljolti oman sukuni elinolosuhteita 30-luvulla Helsingissä. Huoneisto, palvelusväki ja kaupunkikuva ovat tuttuja. Suomalaistuminen oli tärkeää 20-30-luvuilla. Itsenäisyyden saavutettuuaan Suomi tavallaan käpertyi omiin oloihinsa, kansallisuus oli ensisijalla Helsingin kansainvälisyys vähentyi. Venäläisvastaisuus oli voimakasta
Naisen asema yhteiskunnassa on itseäni puhutteleva teema ja halusin kirjoittaa kirjan nimenomaan naisen näkökulmasta. Guillaume oli käyttäytymiseltään tyypillinen aikakautensa mies ja aviopuoliso. Mariella oli vain vähän liikkumatilaa.Vauraus ja ulkoiset puitteet eivät riitä onnellisuuteen. Henkiset paineet ja kulttuurieroit onnen esteinä
MLM : Oletko valinnut Strasbourgin ainoastaan sen nykyisen eurooppalaisuuden vuoksi ? Olet ranskalaisuuden tuntija, mutta ovatko Elsassi ja Strasbourg tuttuja?
A.N. : Kuten mainitsin, Strasbourg sopi hyvin ideaani kuvata maitten, kielten ja kulttuurien rajamailla kasvaneita ihmisiä Historian kulussa. Olen ollut Strasbourgissa, en asunut siellä, tietoni pohjautuvat lähinnä kirjatietoon
MLM : Miten määrittelisit muistin ja muistojen eron ?
A.N. : Muisti ja muistot ovat hyvin käsitteellisiä ja ongelmallisia. Kirjoittaessani perheeni tarinaa kirjassa ”Isän maa” muistivarastoni ikään kuin avautui, mutta sulkeutui sen julkaisun jälkeen. Muistot tavallaan jumittuvat eivätkä muutu , vaikka totuus olisikin toinen. Olen todennut omassakin perheessäni, että muistoja usein väännellään ja kaunistellaan. Itse olen pyrkinyt olemaan kriittinen muistojen suhteen.
MLM : ”Marieta” on sanottu arkkitehtoniseksi teokseksi. Miten rakentannetaan näin taidokas ja monisäikeinen kertomus ? Miten langat pysyvät käsissä?
A.N. : Kun tiedän mistä alan, niin parin luvun jälkeen henkilöt alkavat elää ja savat oman persoonallisuutensa. On huolehdittava siitä, ettei persoonat ja asiat kehity väärään suuntaan. Yleensä huomaan myös viat tekstin edetessä ja korjaan ne.
MLM : Miten Marie olisi voinut elää toisin suomalaisessa yhteiskunnassa ?
A.N. : Oman ammatin ja kielitaidon avulla Marie olisi voinut sopeutua paremmin. Aviopuolison rooli on myös tärkeä.
Oman identiteetin säilyttäminen ja kehittäminen ja oman paikan löytäminen ovat târkeitä
MLM : Marien rakkauden kohteet ovat hieman yllättäviä ja siirrot nopeita. Veli, serkku, saksalainen Hans, Pohjan mies Guillaume ja miehen veli Gabriel. Muuten Marie oli ”comme il faut”. Lähes kaikki tarinan miehet paitsi Gabriel ja Farbror ovat käyttäytymiseltään pettymyksiä tuottavia jopa oma poika, Edouard ja Joel, Pirkon rakkaus. Marien isä ei arvostanut naisten koulutusta eikä tietysti Marie Curien saavutuksia ja tämä oli kaiken lisäksi puolalainen. Guillaume ei sietänyt tärpätin hajua,siis Marie ei voinut maalata.
A.N. : Gabriel on Marien elämän tärkein henkilö, josta riippuu hänen henkinen kestävyytensä. Hänen seurassaan Marie sai olla oma itsensä. Gabriel on hauska, avarakatseinen ja kannustava. Huumori on tärkeä peruspiirre, ei selitettävissä oleva..Oma kulttuuri, lâhtöperä ovat tärkeitä.
Gabriel oli maailmanmies, merikaptenin ammatti oli tarkoituksellinen valinta hänen kohdallaan. Kansainvâlisyys tuli taas kuvaan mukaan. Olemme nyt eurooppalaisia, länsimaiset kuviot ovat tärkeitä. Kommunikaatio on lisâäntynyt ja tiedonsiirto on helpottunut.Eurooppalaisuus on ensisijaista, tärkeää tulevaisuudessa.
MLM : Minne katosi Rainier- veli ?
A.N. : Rainier-veljen kuolema jâi mainitsematta kirjassa, koska hn oli vähemmän tärkeä Marien elämässä Laurentin ja Henrin rinnalla.
MLM : Marien Strasbourg, Marien Suomi, Marien aikakausi ? Miten näet yksilön poliittisten valintojen edessä ? Mikä vastuu yksilöllä on ? (Kirjassa Saksalaismielisyys Suomessa, venäläisvastaisuus, Elsassissa saksalais- tai ranskalaisvastaisuus, antisemitismi ...)Valinnanteko 18-20-vuotiaana ? Marien veljen Henrin valinta ?
Kuulut siihen suomalaiseen sukupolveen, jonka mielipidettä minulla ei enää ole mahdollisuus tiedustella. Asia tulee esille myös ”Mariessa”.Monet elsassilaiset, jotka valitsivat Saksan armeijan vapaaehtoisesti (ei”malgré nous”-joukkoja) joutuivat sodan lopussa mm. Struthofin leirille Vogeeseille. Ilmiannot naapureitten kesken ja ”puhdistuskampanja” olivat kovia koettelemuksia niille, jotka olivat innostuneet vajaan 20 vuoden iässä saksalaisuudesta. Monet heistä tuntevat kokeneensa vääryyttä. Elsassissa sodat ovat olleet suuria traumoja ja”väärâllä puolella” oleminen on ollut monille kohtalokasta. Monet elsassilaiset ovat ”ranskalaisempia” kuin ranskalaiset itse, eikä kaikki ne, jotka väittävät olleensa ”Malgré nous” – joukoissa tai vastarintaliikkeen jäseniä puhu välttämättä totta.
Täällä tulee lähes tuomituksi jos ei ”tuomitse” näitä saksalaismielisiä.. Kun omat poikani olivat 18 – 20 vuotiaita, mietin, voisivatko he innostua Hitler Jugend – tyylisestä toiminnasta ? Nuoret ovat vaikutuksille alttiita.
A.N. : Periaatteessa en pidä 18-20- vuotiaita kovinkaan vastuullisina. Omasta kokemuksesta tiedän, että siinä iässä kuljetaan helposti valtavirran tai oman kasvuympäristön mukana. Tilanne on kuitenkin vaihdellut maasta ja ajankohdasta riippuen.
Gunther Grassin osakseen saamaa kritiikkiä en ymmärrä. Kuuluminen Hitler Jugendiin oli tuolloin erittäin yleistä enkä usko, että lähes lapsi-ikäiset tiesivät hirmuteoista. Asia muuttuu tietysti toiseksi, jos joku niin nuori olisi pantu toimimaan keskitysleirin vartijana.
Ranskan tilanne oli toinen. Saksalaiset olivat miehittäjiä ja sen tiesivät kaikki iästä riippumatta. Yhteistoiminnan tuomitseminen on ymmärrettävää, mutta yleistykset ovat joissain tapauksissa kohtuuttomia. On syytä muistaa, että tavallisten ranskalaisten oli elettävä ja tultava toimeen myös miehityksen aikana. Tämä saattoi edellyttää passiivista yhteistoimintaa saksalaisten kanssa.
Alsace-Elsassin tilanne lienee ollut jotain tältä väliltä. Kyse oli alueesta, joka oli ollut sekä saksalaisten että ranskalaisten hallussa.. Niin kuin huomautat, kysymys lojaliteetista on ratkaisevasti epäselvempi kuin ’normaaleissa’ kansallisvaltioissa. Luulen myös, että jyrkkä tuomitseminen, laillinen tai moraalinen, ovat enemmän ominaisia Pohjois- kuin Etelä-Euroopan maissa, esimerkiksi Italiassa.
Oleellista mielestäni on, että tilanteita pitää tarkastella tapahtuma-ajan eikä nykyhetken kontekstissa. Jälkiviisaus vääristää.
MLM : Vanhuutta on kuvattu lähes hauskasti.. Huumori ja iloinen mieli olivat Marien valtteja. Marie ei tuntenut syyllisyyttä teoistaan.Oletko ”Mariessa”halunnut ”eksorsisoida”, poismanata, avuttoman rollaattorivanhuuden ja kuoleman ? Miten koet äidinkielen merkityksen vanhuudessa ? Ranskassa ikääntyneet imigrentit muodostavat akuutin ongelman nykypâivânâ.
A.N. : Tietty melankolia johtuu hoitokotikäsittelystä. Vanhusten arvokkuutta ei huomioida. Kun ruumiillinen kunto huonontuu, henkinen puoli usein kestää. Äidinkieli ja oma kulttuuri yksityiskohtia myöten on tärkeää. Ruotsissa on perustettu suomalaisia vanhainkoteja.
MLM: Onko ihmisystävällisen Enkeli- Pirkon tarina lähinnä tarinanikkarin keino keventää muuten ehkä raskasta kertomusta ? Elämä on sattumien summaa, kaikki on mahdollista.
A.N. : Pirkon tarina on 1800-1900 lukujen vaihteen tyyppillinen parussuomalainen tarina. Sivistyneistö vietti 3 kuukautta maalla ja toimi ylläpitoa vastaan kotiopettajina ja usein käyttivät hyväkseen palvelusväkeä.
Pirkon ja Marien kohtaaminen osoittaa myös, että kieli- ja kulttuurierot häipyvät , kun suhde toimii.
MLM : Siis ”Kemiat toimivat” – on a des atomes crochus.
MLM : Me elsassinsuomalaiset lukijat löydämme paljon yhtäläisyyksiä Marien ja omien kokemuksiemme välillä. ”Marie” on todella paikkansa pitävien havaintojen ja analyysien teos. Kommelluksia sattuu ja Marien venäläinen illallinen on tavallaan kirjan kohokohta.
A.N. : Venäläinen illallinen oli protesti ahdasmielisyyttä ja venäläisvihaa vastaan. Guillaumen perhe paljastui sellaisena kuin todellisuudessa oli ja suhteet muuttuivat perheen keskuudessa.
MLM : Gabriel ei tietenkâän ollut mukana epäonnistuneilla illallisilla. Guillaume kielsi Marieta ryhtymästä ”omatoimisiin” järjestelyihin vastaisuudessa
MLM : Missä määrin lukijoilta saamasi palautus vaikuttaa kirjoittamiseesi jatkossa? Vuonna 2009 olet ehtinyt julkaisemaan jo uuden teoksen :”Vallan reunassa” –teoksesi.
A.N. : ”Marien” menestys ja positiivinen palautus tekevât vaikeaksi uuden kirjan tekemisen samantyylisestä aiheesta. Rimakauhusta selviâmiseksi on valittava aivan uusi aihe. Saksalaiset kirjamarkkinat ovat olleet kiinnostuneita kirjasta, Ranskan ja Englannin tuotantoon on vaikea pâästä.
MLM : Voitko lyhyesti jokseenkin nollille selittää isäsi, matemaatikko Rolf Nevanlinnan teorian , ”meromorfifunktion” ?
A.N. : En tunne erityisemmin matematiikkaa enkä ole perehtynyt matemaattisiin teorioihin. Arkkitehdin ammatissa lukion matematiikka melkein riittää. Suvussani oli tietyssä vaiheessa paljon matemaatikkoja, kuten aikaisemmin sieltä löytyi pappeja ja nyt esim. Lääkäreitä ja kirjailijoita. Matematiikka kuului ”ajan henkeen”ja se oli suosittu ala. En usko matemaattisen lahjakkuuden olevan geneettistä. Kasvatusympäristö, kulttuuri virikkeet ja aikakauden henki vaikuttavat enemmän.
Sirkku Rintamäen johtama Kannelkellot kuoro
Pastori Marjo Kalliomäki
Piispa Wille Riekkinen
Joululaulujen jälkeen pääsimme nauttimaan Leilan herkuista Suomen Edustustossa. Kiitos hänelle ja illan emännälle Irma Ertmanille!
Suomi-koululaiset olivat askarrelleet kauniit ikkunakoristeet!
Kinkkua, rosollia, graavilohta... tässähän ne joulun ainekset jo ovat!
Kannelkellot huolehtivat päivän musiikkielämyksistä. Kaunis kiitos heille!
Pienenä mainintana vielä, että koskaan ei ole salin siivoaminen juhlien jälkeen ollut yhtä mukavaa kuin nyt kuoron säestämänä!
Joulupukkikin oli tietysti paikalla muistamassa kilttejä lapsia.
Seuramme haluaa onnitella lämpimästi sihteeriämme Anjaa, joka on nyt virallisesti Suomen kansalainen! Tässä Anjan kertomaa:
Pääpalkintona joulujuhlan tombolassa on tänä vuonna autolauttalippu Tukholma- Helsinki-Tukholma 4 hlölle + autolle. Lämmin kiitos Vikinglinelle!!!
Ranskan suomalainen evankelis-luterilainen seurakunta kutsuu kaikki Elsassin suomalaiset laulamaan kauneimpia joululauluja
Evästauko!
Ruskan sävyjä
Reippaat patikoijat!
MLM : Miten syntyi idea ”Marien” kirjoittamiseen ? Ovatko sukusi historiikki, isoäidin vierasmaalaisuus (Pulkovan saksalaisen astronomin tytär Margarete Romberg) ja äitisi, Mary Elise Selinin, lähes satavuotinen taival olleet motivoivia tekijöitä?
Patikoimme tällä kertaa Ortenberg'in linnan maisemissa sunnuntaina 4.lokakuuta. Lähtö kello 14.00 linnan edessä, kesto n. 2 tuntia.
Strasbourgin kansainvälinen elokuvafestivaali esittää tulevana lauantaina 5. syyskuuta suomalaisen elokuvan "Mitä meistä tuli" - What became of us, Jimmy's pubissa (29 rue des juifs) kello 23h. Tilaisuudessa läsnä ohjaaja Miika Ullakko ja näyttelijä Olli Similä.
Kirrwillerissä viime toukokuussa nauttimassa tuoreista parsoista ja upeasta show'sta. Ei tarvitse edes lähteä Pariisiin Moulin Rougeen asti kun Elsassistakin löytyy!
Jokainen toi mukanaan omaat eväät; cremantit ja ruokaviinit tarjottiin talon puolesta. Lounasta oli nauttimassa noin 130 henkilöä, meitä seuralaisia oli noin parikymmentä. 
Bon appétit! Päivämme oli ihanteellinen!!
Seura jää tämän tapahtuman myötä kesätauolle, palaamme taas asiaan ensi syyskuussa. Seurakunta järjestää vielä kesäkirkon tulevana lauantaina, kaikki suomalaiset ovat tervetulleita. 
Seuran kesäjuhla pidetään aikaisemmista tiedotteista poiketen sunnuntaina 31. toukokuuta Philippe Heitzin luomuviinitilalla Molsheimissa. Elsassissa viininviljelijät järjestävät perinteisesti kaikille avoimen piknikin helluntaimaanantaina, jossa tilallinen tarjoaa viinit ja itse tuodaan eväät repussa. Nykyään kyseinen maanantai ei ole enää kaikille vapaapaivä, joten kalenteria sovitellaan mahdollisuuksien mukaan eli tänä vuonna maistellaan viinejä ja nautitaan kesäpäivästä sitä edeltävänä sunnuntaina.
Suomalainen elokuvaviikko järjestetään kolmannen kerran 13. - 19.5.2009 elokuvateatteri Odysséessa. Nähtävillä on kuusi tuoretta kotimaista teosta.
Tippaleivät jäivät tekemättä, mutta pysytään edelleen vapun tunnelmissa...
Auringon jo alkaessa laskea, saapui mieheni osan porukan kanssa takaisin. Grilliä ei meillä valitettavasti ollut, koska se oli mennyt hinausauton kyydissä takaisiin Strasbourgiin, joten päädyimme paikallisen ravintolan hoiviin. Tankkauksen jälkeen laskimmekin vielä monet laskut, jottei Ainon ja Paulin tarvinnut turhaan odotella mäkeen pääsyä. Illan suussa pakkasimme pulkat ja laskijat Citikkaamme ja seitsemän hengen seurueella ajelimme posket punaisina ja uupuneina takaisin kohti Strasbourgia.
La Conservatoire järjestää suomalaisen lauluillan otsikolla Voix du grand nord perjantaina 23. tammikuuta 2009 klo 18.30. Konservatorion opiskelijat esittävät Kilpisen, Kasken, Saariahon, Sibeliuksen ja Melartinin lauluja.
Menneestä vuodesta seuralaisia kiittäen ja uutta vuotta mielenkiinnolla odottaen!
