Seuramme haluaa onnitella lämpimästi sihteeriämme Anjaa, joka on nyt virallisesti Suomen kansalainen! Tässä Anjan kertomaa:"Olen syntynyt Saksassa, äitini on suomalainen ja isä saksalainen. Olen aina tuntenut itseeni jotenkin "erillaiseksi". Pari vuotta vanhempieni eron jälkeen muutin Suomeen äitini kanssa, olin silloin 14 vuotias. Vaikka kävin saksalaista koulua ja olin muutenkin paljon ulkomalaisten kanssa, löysin siellä sen osan joka minussa puuttui. Olisin silloin voinut tulla suomalaiseksi, mutta olisin menettänyt saksalaisen kansalaisuuden. Ajattelin aina, että lähtisin takaisin Saksaan opiskelemaan, Suomeen en kuvitellut jääväni huonon kielitaidon takia. Sitten "eksyinkin" Ranskaan, ja täällä asiat hoituivat helpommin saksalaisena, koska Suomi ei vielä kuulunut Euroopan unioniin. Kun menin 1994 naimisiin ranskalaisen kanssa, en katsonut tärkeäksi tulla ranskalaiseksi, koska ainoa asia, jota en pysty tekemään saksalaisena täällä, on käydä presidentinvaaleissa...Noin 4 vuotta sitten sain kuulla (seuran kautta ? en oikein muista, ehkä se oli sutinoissa) - toim. huom. seuran tiedotus on oikeasti hyödyllistä! - että nyt voi saada Suomen kansalaisuuden takaisin tai anoa sitä, jos on suomalaisen jälkeläinen. Otin asiasta selvää, mutta se tuntui hankalalta ja kalliilta, koska piti ensin anoa Saksasta ettei menetä saksalaista kansalaisuutta. Koko homma olisi maksanut n. 500 euroa. Sitten vuonna 2007 laki muuttui taas ja ei enää en tarvinnut sitä Saksan anomusta, hinta romahti siihen 240 euroon. Kuitenkin odotin ihan viime tippaan asti ennnen kuin tein päätöksen, koska se oli vain sellainen tunneasia: halusin vihdoin olla papereissa sitä mitä olen aina ollut sydämessä. Vasta kun vein anomuksen edustustoon ja juttelin Kaisan kanssa tajusin, että siitä voisi ehkä myös olla hyötyä esim. asunnonostossa Suomessa, tai jos haluaa muuttaa takaisin Suomeen. Eihän sitä ikinä tiedä miten elämässä vielä käy. Ranskalainen mieheni on aina kannattanut mun päätöksiä. Varmasti on ylpeä siitä, että hänellä on niin eksoottinen vaimo...haha. Olen aina kertonut ihmisille täällä, että olen moitié allemande moitié finlandaise ja nyt se on ihan totta. Olen usein miettinyt (kun kaikki aina sitä kysyvät) miksei ranskalaiseks: se varmasti johtuu siitä, että äitini on aina ollut suomalainen, vaikka on asunut koko aikuiselämänsä Saksassa. Vaikka olen nyt asunut 25 v Ranskassa, en vaan tunne itseäni ranskalaiseksi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti